Open blogi

Joko se loma meni?

2011-08-08T06:51:00.000-07:00

Enää kaksi yötä ja sitten se taas alkaa. Tänään ja luultavasti huomennakin virittäytymistä tunnelmaan. Kävin luokassa vähän järjestelemässä tavaroita eli oikeastaan nostelin kaikkea tarvittavaa esiin kaapista. Luokassa oli ihanan siistiä, puhdasta ja hiljaista...vielä. Ajattelin, että oppilaitakin voisi innostaa, kun nostelen kirjapinoja, vihkoja, kyniä, värejä ja kaikkea tarvittavaa esille. ope ainakin taas innostui ja onkin taas mukava suunnitella tulevia koulupäiviä.
Tässä vaiheessa aina tuntuu riittävän virtaa ja ideoita. Toivottavasti ainakin syyslomaan asti puhti säilyisi.

Tämän syksyn ensimmäiseksi askarteluksi ajattelin väsätä naulakkomerkkejä, jotta tavarat pysyisivät omassa naulakossa, eikä naulakoista sitten tarvitsisi kiistellä. Idean merkkiin sain Koulun ympäristötieto ope-oppaasta, jota sitten vähän sovelsin.

Ympäristötiedon kirja näytti mukavalta ja ope-oppaassa tosiaan näytti olevan kivoja askartelu- ja kuvisvinkkejä. Olen innoissani tästä, koska monta vuotta on hurahtanut alkuopetuksessa ja näinollen tämä on minullekin taas uuden oppimista tai ainakin mieleenpalauttamista.

Naulakkomerkki

• Kirjoita oma nimesi käyttäen mahdollisimman vähän viivoja

• Kirjoita nimesi kartongille ja vahvista esim. mustalla tussilla

• Väritä syntyneet ”kuviot”

• Laminoi merkki

• Tee reikä ja kiinnitä naulakkoon esim. kumilenkillä

Naulakkomerkki

Kevätlukukausi alkamassa

2010-01-03T03:53:00.000-08:00

Syksy on ollut aika synkkää aikaa; niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Ei ole aina oikein intoa piisannut niin paljon kuin olisi pitänyt. Toivottavasti kuitenkin oppilaat ovat oppineet jotakin ja toivottavasti onnistumisen elämyksiäkin on tullut, vähän enemmän kuin opelle.
Laitan tähän vielä kuvia joulukuulta, jospa ne muistuttaisivat, että jotakin on ainakin tehty.

Oi voi!

2009-11-25T10:15:00.000-08:00

Syyslukukausi on jo pitkällä, eikä jouluideoita, eikä muitakaan putkahtele millään mieleen. Tämä valon puute ja synkkyys vie mehut. Oppilaatkin ovat aika väsyneitä ja levottomia. Lukutaitoisia sentään on joka päivä enemmän luokassa, on se aina ihme, miten kummassa yleensä jouluun mennessä suurin osa luokasta lukee.

Tänään sentään aloitimme teknisessä työssä pienen pöytäkoristeen tekemisen ja oppilaat olivat innoissaan. Sahasivat ja kairasivat "vanhanaikaisella poralla". Yllättävää miten vaikeaa sahaaminen oli ja miten hiominenkin oli uutta ja outoa. Huomenna jatkamme pöytäkoristetta ja ehkä piankin saan kuvia tuotoksista tänne.Laitan tähän aiemmin syksyllä tehdyn ekaluokkalaisen maalauksen.

Töissä

2009-10-04T05:31:00.000-07:00

Olin tässä välillä sairauslomalla ja sen jälkeen totesin, että kyllä kannatti taas vaan yrittää töissä. Heti ensimmäisenä päivän minua kosittiin ja luultiin kymmenen vuotta nuoremmaksi. Tuntui kivalta, vaikka olenkin varattu, ja kosija oli vähän liian nuori ekaluokkalainen. Iän arvioiminen väärin oli ehkä sekin harkittu juttu, mutta hyvältä tuntui kuitenkin. Opettajan saama palaute, kun on yleensä negatiivista tai olematonta. Pitää sitten jostakin repiä niitä ilon aiheita ja kannustusta jaksamiseen. Vanhemmiltakin palaute (hyvä sekä huono) tulee yleensä kiertoteitä, kuten esim. niin, että oppilas kertoo äidin sanoneen, että kyllä hän nostaa hattua sun opettajalle, kun on opettanut sut virkkaamaan ja kutomaan.
Vanhempainvarteissa on myös kiva kuulla jos oppilas tulee mielellään kouluun ja on innostunut tehtävistään. Minä ainakin otan sen positiivisena palautteena, vaikka ei ehkä minusta johdukaan.
Ainainen kiire koulussakin mietityttää, en vain tiedä miten sitä taltuttaisi, kun asioita ja tekemistä on niin paljon. Vaatimuksia asettaa yhteiskunta opetussuunitelmineen ja ympäristön paineet. Aina ei oikein tiedä mitä valitsisi ja mitä jättäisi pois.Tekstaripalstoilta voi myös päivittäin lukea, mitä kaikkea koulussa pitäisi tehdä enemmän. Täytyisi vaan pitää pää kylmänä ja keskittyä olennaiseen, mita se sitten lieneekin.

Koulutus väsyttää...

2009-08-25T10:55:00.000-07:00

On se kumma, että lähes kahdeksan tuntia istumista voi olla niin väsyttävää. Ei ihme, että oppilaatkin joskus väsyvät. Koulutus sinänsä ei ollut tylsää vaan mielenkiintoista ja varmasti hyödyllistä. Demonstraatiot olivat myös mukavaa ja opettavaista seurattavaa.

Uskon, että KiVa-koulu tuottaa tuloksia kiusaamisen vähentämiseksi. Nyt vain pitäisi saada sitoutettua kaikki opettajat tämän ohjelman käyttöön. Se ei välttämättä ole helpoin tehtävä. Koulutuksessakin huomasi, että vastustusta ja kritiikkiä opettajilta kyllä löytyy.

Tuntui jotenkin nololta, että kaikki eivät ymmärrä kysymyksessä olevan tutkimukseen perustuva ohjelma ja tulokset on saavutettu käyttämällä juuri tätä menetelmää. Varmasti on muitakin menetelmiä, mutta tämän on todistettu toimivan hyvin, joten miksi ei sitten käyttäisi sitä. Opettajilla on niin paljon muutakin ajateltavaa ja kehitettävää, että on todella hienoa kun joku on jo valmiiksi miettinyt toimivan ohjelman.

KiVaa koulua vaan jatkossakin - toivottavasti!

KiVaa koulua

2009-08-24T09:05:00.000-07:00

Ainahan koulu on kivaa! No joskus kyllä vähemmän kivaakin ja siksi on KiVa-koulutus, johon olemme neljän opettajan voimin menossa. Kyse on siis kiusaamisen vastaisesta ohjelmasta, ei lyhyeen loppuvasta projektista vaan pitkäjänteisestä toiminnasta. Ohjelma vaikuttaa hyvältä ja siihen liittyvät oppituntivinkit käyttökelpoisilta, mutta, mutta... Käytännön järjestelyt vähän ihmetyttää? Miten opettajat saadaan heti puimaan kiusaamistapauksia tuoreeltaan ja mitä sitten oman luokan oppilaat tekevät? No, toivottavasti vinkkejä tähänkin tulee koulutuksessa.
Ekaluokkalaisten kanssa on jo monet rutiinit tulleet tutuiksi ja joskus tuntuu, että ollaan jo vähän liiankin vapautuneita. Välillä oppilas saattaa puhua kännykkään kesken tunnin tai viipyillä vessassa ja usein kotitehtäviäkin unohtuu. Selityksiä kyllä aina tuntuu löytyvän, ihan niin kuin aikuisillakin.
Käsitöissä olemme tehneet pienen ommeltavan pahvitaulun ja aloittelemme pian käsinukkeja. Ensin vain pitää huomisella koulutusreissulla täydentää huopavarastoja, toivottavasti löydämme hyvin ommeltavaa huopaa, joskus työ meinasi vallan mennä pilalle, kun huovan läpi ei saanutkaan millään neulaa...
Isompien tyttöjen tekstiilitöissä teimme neulegraffitteja ja tytöt tuntuivat olevan innoissaa, yhtään en määtä tai muuta valitusta ei ainakaan kuulunut. Sattumalta muuten tyttäreni oli myös kirjoittanut blogiinsa näkemistään neulegraffiteista ja oli laittanut muutaman hyvän linkinkin.
Koulupäivät menevät niin vauhdilla, että ei oikein tahdo tätä blogiakaan ehtiä kirjoittamaan, mutta täytyypä taas yrittää vähän useammin ehtiä kirjoittelemaan.

Melkein jo töissä

2009-08-10T10:39:00.000-07:00

Tänään on todella pyörinyt kouluasiat mielessä koko ajan. Sen huomaa harhailevasta katseesta ja hajamielisyydestä, kun niin monta asiaa on yhtäaikaa mielessä. Sen huomaa myös kotiväki siitä, että esim. kauheasti ei jaksaisi kuunnella käyrätorvensoittoa. Pyysinkin, että ainakin koulupäivän jälkeen olisi tunnin hiljaisuus kotona.
Vielä ei siis ole oppilaat edes mukana tässä touhussa, se sitten tuo tähän olotilaan vielä oman säväyksensä. Ekaluokalla varsinkin, kun sitä asiaa ja touhua riittää.
Kävin koulullakin tänään vähän järjestelemässä paikkoja. Kytkin dokumenttikameran ja dataprojektorin toimintaan ja kokeilin, että tämä tietokonekin vielä toimisi ja toimihan se, vaikka vanha onkin. Tiedotteen tulostaminen ei onnistunut, kuten arvelinkin, koska ohjelma kotona on uudempi eikä siis avaudu koulun koneilla.
Koulutoimistokin ilmoitti, että vielä on tulossa yksi uusi oppilas. Mukavaa, että oppilaita riittää. Ihan ei ole vieläkään siis varmaa, kuinka monta oppilasta keskiviikkona luokassa on.
Koululla oli myös runsaasti materiaalia ekaluokkalaisille jaettavaksi; oli lippistä, penaalia, lukujärjestyksiä, heijastimia ja vielä on tulossa MLL:ltä lisää. MLL:n sivuilla on myös paljon tietoa kouluille ja vanhemmille, siis kaikille kasvattajille.

H-hetki lähestyy

2009-08-09T23:51:00.000-07:00

Tuntuu vähän samalta kuin ennen synnytystä, eli olis kauheasti ideoita ja halua tehdä, vaikka mitä, mutta ei vaan ehdi kaikkea toteuttamaan. Olen nyt kuitenkin pitänyt näitä koulukirjoja ja materiaaleja tässä työpöydällä levällään ja aina välillä muiden hommien lomassa istahtanut tekemään jonkun pikkujutun.
Naputtelin valmiiksi ensimmäisen tiedotteen vanhemmille ja lähetin sen sähköpostiini, jotta voin sen sitten koululla tulostaa. Olisi ollut tietysti hyvä tulostaa se jo kotona, koska yleensä käy niin, että se ei sitten aukeakaan tai ei ole muuten samanlainen, kun sen koululla avaa, mutta nyt otetaan riski ja voinhan käydä sen kokeilemassa ennen keskiviikkoa.
Ryhmäjakoa tehdessä tutkailin oppilaiden asuinpaikkoja google-mapsin avulla ja taas kerran totesin, että on tämä hienoa nykyään, voimme sitten koulussakin karttaopetuksen yhteydessä etsiä oppilaiden asuinpaikat sieltä ja yhdessä katsoa dataprojektorin kanssa luokassa.
Sain myös ympäristö-ja luonnontiedon aiheet sovitettua suunnitelmaani jouluun asti. Paljon olisi opittavaa, mutta ajattelin kuitenkin, että emme turhaan kiirehdi.
Alkupäivien askarteluksi kokeilin kynälaatikon tekemistä maitopurkista. Ainainen ongelma, kun on hukassa olevat kynät ja kumit. Kynän päähän pyöräytin myös samasta lehdensivusta leikatun hapsukoristeen.Ehkä nyt omat tavarat säilyisivät paremmin ja oman kynänsäkin voisi tunnistaa helpommin.Kierrätysteema on ensivuonna toivottavasti ajankohtainen koulussamme, kun lähdemme tavoittelemaan Vihreää lippua.

Pää täynnä ideoita

2009-08-07T07:27:00.000-07:00

Pitkän kesäloman jälkeen tuntuu, että ei pysy nahoissaan. Eilen koululla palaverissa tapasin uuden rehtorin ja saimme lukujärjestykset n.neljässä tunnissa mallilleen. Nyt olisi sitten aika keksiä sisältöä noihin tunteihin. Opetussuunnitelma tietysti määrää puitteet, mutta toteutus on lähestulkoon omissa käsissä, mikä ainakin sopii minulle.
Ajattelin kirjoitella tänne vähän ajatuksiani ja myös toteutuneita koulussa tekemiämme juttuja.Tänä vuonna luotsaan ekaluokkaa ja jutut ovat tietysti lähinnä ekaluokalle sopivia. Toki opetan tekstiilityötä ja kuvista myös isommille oppilaille, joten heidänkin kanssaan tekemiä tuotoksia voi näkyä blogissani.
Kirjoitan lähinnä omia ajatuksiani selkeyttääkseni, sekä säilyttääkseni ideani jossakin muualla kuin omassa päässäni, ehkä joku voisi saada ideoita toteutettavaksi itselleenkin.
Ei muuta kuin kohti koulunaloitusta.